Rennosti syömisen taito?

20161118_121925Siellä ruudun toisella puolella on suuri joukko terveellisiin elämäntapoihin vihkiytyneitä lukijoita. Nyt perustavanlaatuinen kysymys jokaiselle teistä, käsi sydämellä, kuinka moni voi rehellisesti sanoa syövänsä rennosti? Vai onko syöminen tosi kurinalaista, mistään ei saa lipsua ettei vai tapahdu perustavanlaatuista vahinkoa? Syötkö terveellisesti vaikka et haluaisi? Onko syöminen kaloreiden tai makrojen laskemista?

Syötkö ilman ruokavalio-ohjeita, sitä mitä mieli ja keho pyytää? (Eikä sekoiteta mielen haluja nyt mielihaluihin. Jos siltä kysyttäsiin se haluaisi esiesiemme tapaan paljon energiaa, rasvaa ja sokereita.)
Jos näin – onneksi olkoon- olet jo saavuttanut rennosti syömisen taidon!

Meille muille tavallisille tallaajille voi toisinaan olla hyvin vaikeaa tunnistaa niitä kehon viestejä. Harvoin sitä tunnistaa edes kehon nestevajausta, ennen kuin on jo todella jano, syömisestä nyt puhumattakaan. On kiire, stressi, syömisen ohella myös saatetaan katsella televisiota, pyöriä somessa tai lukea lehteä. Ajatus on muualla kuin itse syömisessä ja tulee huomaamatta syötyä paljon enemmän kuin piti. Kehon viestit sekoittuvat, eikä me edes useimmiten huomata niitä.

20161118_121922

Syötkö silloin kun sinulla on nälkä? Tässä piilee ainakin omalla kohdallani vaikeus. Mieluummin syön suunnilleen aikataulun mukaisesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan kun jään odottamaan sitä nälkää. Vaikeus on siinä, että annan tällöin nälän kasvaa jo niin suureksi että järkevästä syömisestä on millään tapaa enää hankalaa tai jopa mahdotonta pitää kiinni. Toisaalta itsepäinen mieleni sanoo, että kello ei koskaan saisi sanella minulle sitä koska syödään.

Yritän koko ajan syödä entistä rennommin. Tämä toki vaatii aikaa ja opettelua. Rento syöminen ei tarkoita tiukan syömisen vastakohtaa!  Rennosti syömisellä tarkoitan sitä, että voin syödä hyvin, itseni kylläiseksi valitsemalla hyviä, monipuolisia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Tarkoituksena ei ole että voisi mennä siihen toiseen ääripäähän, jolla ei ole mitään merkitystä mitä suuhunsa laittaa, ehei. Halun olla terve ja voida hyvin.

Alottaessani elämäntaparemontin oli oma ruokavalio hyvinkin tiukka eikä se sallinut juuri poikkeamia. Jos olet elämässäsi noudattanut yhtäkään dieettiä, voin sanoa että mielesi palaa taatusti noihin annettuihin ohjeisiin. Koska jos olet joutunut elämässäsi koskaan taistelemaan kiloja vastaan olet varmasti tottunut miettimään ruokaa – ja paljon. Monen elämäntapamuutoksen kynnyksellä olevan kohdalla lienee hyvinkin samanlaista. Aluksi ei uskalleta poiketa siitä ruokavaliosta yhtään joka on tuottanut tuloksia, peläten että nyt on samontein paluu entiseen.

Monella voi olla myös jopa aivan järjettömiä ennakkoluuloja tiettyjä ruoka-aineita kohtaan. Omalla kohdalla tällainen oli pitkään niinkin pelottava ruoka-aine kuin banaani. Vuosia, vuosia sitten ollessani jollakin dieetillä banaania pidettiin todella syntisenä. Lehdissä taisi olla jopa samaan aikaan jokunen artikkeli siitä, kuinka tuhria kaloreita, kuten banaanien syöntiä kannattaisi välttää. Järjetöntä, mutta todella hyvin mieliin iskostuvia asioita. Monella tällaisia välteltäviä ruoka-aineita tuntuu olevan esimerkiksi hyvät rasvat (pähkinät, siemenet, avokadot jne), jotka ovat välttämättömiä elimistöllemme.

20161118_122349untitled-1

Rennosti syömisellä haen ainakin omalla kohdallani joustavuutta. Yritän rakentaa tervettä järkevää loppuelämän kestävää suhdettä ruokaan. Ei mitään rajottunutta, pelon sekaista tai syyllistävää suhdetta. Ruoka ei ole minulle vain polttoainetta, mutta en halua sen myöskään olevan palkinto tai lohdutus. Ja voin sanoa, että kun tarpeeksi kauan antaa itselleen aikaa toteuttaa järkevää syömistä, jaksaa tehdä niitä terveellisiä valintoja niistä tulee myös arkipäivää, eikä niiden eteen tarvitse hirveästi ponnistella. Runsaasti kasviksia, hyviä hiilihydraatteja ja rasvoja sekä monipuolisesti proteiineja. Ja tiedätkö mitä, kun pystyt rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet on huomattavasti vaikeampaa myöskään pönkittää ruoalla sellaisia osa-alueita jotka voisi ratkaista muutenkin.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Terveelliset Herkut

6 vastausta artikkeliin “Rennosti syömisen taito?”

  1. Hei!

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Minulla ongelma on tavallaan päin vastoin. Olen ollut jo monta vuotta kiinnostunut terveellisestä syömisestä ja minulla on paljon tietoa aiheesta. En ole koskaan kuitenkaan noudattanut tiettyä dieettiä ja ongelma onkin se, etten osaa muodostaa hyvää kokonaisuutta syömisistäni. Kalorilaskurit eivät anna todellista kuvaa mutta pelkällä näppituntumallakaan on vaikea mennä. Syön säännöllisesti kolmen tunnin välein ja urheilen paljon. En vain tiedä, mikä annoskoko olisi oikea, sillä mahani on kuin pohjaton kuilu, eikä nälkäkään pääse yllättämään, kun syö niin useasti. On vaikea arvioida valmiista ruuasta oikea annoskoko, samoin välipaloissa. Olisiko sinulla tähän vinkkiä?

    Terv. Pitkäaikainen reseptiesi testaaja

    • Moi Katri, tää ei varmaan ole sellainen vastaus mitä olisit toivonut. Mutta onko suuret annoskoot nyt sitten haitallisia jos ne on koostettu oikein? Itse aloitan ainakin lautasen ”täyttämisen” salaateilla ja kasviksilla, jonka jälkeen lautanen on jo niin täysi että hyvä että siihen muuta mahtuu, sitten mukaan proteiineja yleensä noin kämmenellisen verran ja mukaan jotain hyviä hiilareita. Et kertonut tarkemmin että mitä tavoittelet tällä hetkellä? Laihtumista? kiinteytymistä? vai yleensä ottaen jaksamista? Sanoit että urheilet paljon, kyllähän tällöin tarvitset myös paljon polttoainetta! – erityisesti ennen ja jälkeen treenin. Jos pääpaino on aerobisissa kannattaa erityisesti varmistaa riittävä hiilareiden saanti. Proteiinit ja hyvät rasvat pitävät myös hyvin nälkää. Pahinta on mielestäni alkaa pihistelemään ruoka-annoksia ja yrittää syödä mahdollisimman vähän silä silloin kehosi menee helposti säästöliekille ja edessä on paljon ongelmia, myös hormonaalisia. Vaaka on mielestäni huono mittari tavoitteille sillä se ei kerro paljoakaan saman painoinen henkilö voi olla kehonkoostumukseltaan aivan jotain muuta. Silloin kun itse aloitin elämäntapamuutosta otin viikottain kuvat itsestäni, näin jälkikäteen ne kertovat eniten siitä muutoksesta mitä kehossa on tapahtunut. Välillä tuntui että mitään ei tapahdu vaikka pidin kiinni treeneistä ja syömisestä, mutta kehitys ei koskaan taida kulkea lineaarisesti vaan keho tarvitsee myös tasannevaiheita jonka jälkeen se taas nytkähtää eteenpäin. Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe, josta ehdottmasti täytyy kirjoitella joskus lisää!!! Oikein ihanaa viikon jatkoa sinne!

  2. Minäkin söin viitisentoista vuotta jokseenkin siten, kuin noissa lukuisissa laihdutusohjelmissa ja fitness-piireissä on tapana – tonnitolkulla rahkaa, raejuustoa, kanaa ja tonnikalaa (vaikka olen kala-allerginen, ja sittemmin minulla todettiin myös maitoallergia), välttelin kaikkea rasvaa ja yritin täyttää makeanhimoani käyttämällä hirveitä määriä Hermesetasta ja juomalla niitä karseita Light-mehujuomia, jotka ovat täynnä pelkkiä väri- ja lisäaineita. Olo ei ollut hyvä, iho ja hiukset olivat todella kuivat, ja jossain vaiheessa alkoivat sisuskalutkin sanoa sopimuksiaan irti. Lääkäristä, lääkkeistä, testeistä ja mahantähystyksistä ei ollut apua, mutta onneksi viime vuosina asioista kiinnostuneille löytyy paljon tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, jos vain omaa yhtään kriittistä lukutaitoa. Nykyisin en laske kaloreita, syön mitä mieli tekee (toisinaan roskaruokaakin, jos kiireen takia aterioita jää liikaa väliin), lopetin leivän,valkoisen vehnäjauhon ja valkoisen sokerin käytön joitakin vuosia sitten, kohta kymmeneen vuoteen en ole käyttänyt mitään lehmänmaitotuotteita ja lihaakin syön nykyisin todella vähän. Käytännössä olen suunnilleen puolet vuodesta kasvissyöjä. Kananmunia menee suosituksia enemmän, siemeniä ja pähkinöitä sekä hyviä öljyjä yritän syödä säännöllisesti ja avocadoja tulee syötyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Painoa (muista syistä) on nykyisin paljon enemmän kuin aikaisemmin, mutta olotila, hiusten, ihon ja vatsan vointi huomattavasti parempi. Eikä makeaa tee mieli juuri lainkaan enää nykyisin. Ikinä en enää palaisi sellaiseen ruokavalioon, jota fitness-buumin alkuaikoina noudatin. Ei ole ihmistä varten se, sanon minä! 🙂

    • Huh, joo nuo erityisesti takavuosien ”fitness-ruokavaliot” on kyllä jokseenkin pelottavia. Itse olen lukuisia ruokaohjeita ja -sääntöjä tämänä aihealueen ympärillä lueskellut ja ne kuulostavat kyllä aika hurjilta. Erityisesti nuo light-juomat (ja sokerittomat mehukeitot) ovat ihmetyksen aiheeni, mitä terveellistä niissä oikein on? ei sitten mitään. Onneksi sielläkin puolella on tullut varmasti paljon kehitystä ruokavalioihin ja tarjolla on entistä enemmän järkevästi koostettuja ruokavaliomalleja (myös kasvissyöjille)!!

  3. Tutun kuuloisia ajatuksia. Olen itsekin rajoittanut ruokavaliotani ennen liikaakin, ja esimerkiksi hedelmät olivat juuri vältettävien joukossa. Ensin rupesin syömään hedelmiä, ja nykyään maistelen välillä ihan rehellistä karkkiakin kun maitosuklaatakin. 😀 Syömisen kuuluu olla rentoa. 😉

    • Jep, niimpä. Aikoinaan dietillä olo tarkoitti lähinnä sitä kuinka kauan pystyy sinnittelemään syömällä mahdollisimman vähän.. Huomaan, että ainakin omalla kohdalla on vaikea hakea rentoutta, armeliaisuutta, stressitöntä fiilistä elämän muiltakaan osa-alueilta jos joutuu pinnistelemään koko ajan niinkin kokonaisvailtaisen asian kanssa, kuin syömisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta