Miten terveelliset herkut blogi syntyy?

Meinasin kertoa teille hieman miten tällä hetkellä suunnittelen, luonnostelen ja kirjoitan näitä postauksia teidän luettavaksenne. Multa kysytään usein että miten ihmeessä mä ehdin?! No niin, kyllä mun arki on aika työntäyteistä. Minä kun en ole mikään täyspäiväinen (enkä täyspäinen varmaan muutenkaan) bloggaaja, vaan kaiken tämän kirjoittelun ulkopuolella minulla on ihan ihka oikea työ. Teen töitä aivan eri toimialalla enkä ammenna siis mitenkään työni kautta liikuntaa, terveyttä tai hyvinvointia, saati ruokajuttuja vaan teen markkinointi- ja myyntitöitä aivan erin bisneksen parissa. Minun normityö on todella kiireistä ja päivät menevät aivan satavarmasti (toisinaan myös illat ja viikonloputkin) täysin toiselle työlle omistautuneena. Tämän ohella minulla on perhe, kohta nelivuotias Jooa-poika, joka myös tarvitsee äitiä ja yhteistä aikaa. Mies matkustaa myös paljon oman työnsä puolesta, joten välillä sitä elellään pojan kanssa ihan kahdestaankin ja koitetaan pyörittää tätä kaikkea järkevästi. Lisäksi pyrin ottamaan aikaa myös sille omalle liikkumiselle sillä todellakin tarvisen sitä, koska mun normityö on hyvin pitkälle istumista palavereissa, työhuoneessa tai autossa eikä työpäivä ole millään tapaa kuormittava, päinvastoin, hyvin vähän liikkumista ja askeleita.

Kun aloitin tämän bloggaamisen mietin todella todella pitkään haluanko lähteä tekemään tätä sillä minulla oli pieni aavistus kuinka paljon omistautumista kirjoittaminen vie ja koska kyse on vieläpä pääsääntöisesti ruokablogista täytyyhän minun myös kokata ja testailla reseptejä ja raaka-aineita aika ahkerasti, jotta saan jotain julkaisukelpoista materiaalia aikaiseksi jota muutkin voivat hyvillä mielin kokeilla.

Mut mitä järkeä, miksi sysätä itsensä vielä tällaiseen mukaan, aika kun on kortilla muutenkin? Mun on hyvin vaikea vastata tähän yksioikoisesti. Alunperin halusin tämän toimivan erityisesti motivaattorina itselleni. Olin lueskellut myös ruokaan ja terveyteen liittyviä blogeja ja mietin että juuri tällainen blogi puuttui (vielä siis silloin 2,5 vuotta sitten) ja koin että sille olisi ehkäpä pieni markkinarako josta muutkin itseni ohella voisivat saada vinkkejä ja motivaatiota. Pikkuhiljaa kävijämäärät alkoivat nousta ja sain kivoja yhteistyökumppaneita jotka loivat vielä lisää uskoa siihen omaan tekemiseen.

Olen todennut että jos meinaan saada juttuja ja reseptejä aikaiseksi ei auta kuin vain pitää motivaatiota yllä ja syödä sen mukaan. Reseptien keksiminen ei oo mulle ollut koskaan vaikeaa sillä tykkään testailla ja kokeilla mitä mieleen tulee muutenkin. Kirjoitan ideoita puhelimen muistiin ja muistilapuille etukäteen, joskus resepti syntyy pelkästä raaka-aineesta jota haluan testata, toisinaan taas idean pohjana on jokin leipomus tai ruokalaji jota haluan lähteä työstämään terveellisempään muotoon. Työläinen vaihe on kuvaaminen, kuvien käsittely ja kirjoittaminen. Ruoanlaitto on mulle edelleen intohimo, enkä koe kovin paljoa paineita siitä tämän blogin takia, vaan rentoudun ruonlaiton ja leipomisen ohessa ja se on mulle mukavaa viihdykettä.  Olen sitä mieltä, että jos jokin asia vie sua eteenpäin, innostaa tai teet sitä puhtaasti rakkaudesta lajiin, et silloin mieti kuinka paljon se vie aikaa tai miten se kuormittaa sinua vaan tuo draivi ja intohimo vie sinua koko ajan eteenpäin ja kun asiat tekee sydämestä ei tekemisessä ole mitään pakkoa. Tämä on siis minulle kuitenkin ”vain” rakas harrastus, eikä sen kummempaa.

Minun on ihan mahdotonta julkaista näitä juttuja reaaliajassa, joten pienenä paljastuksena tässä lukijoille, että jokainen näistä jutuista on pyörinyt luonnoskansiossa jo hyvän aikaa, josta sitten ajastan postauksia sopivan säännöllisesti teidän luettavaksenne. Pääsääntöisesti kirjoitan julkaisuja viikonloppuisin ja toisinaan myös arki-iltaisin. Olen kokenut että jos julkaisutahti käy liian verkkaiseksi omalla kohdallanin tämä alkaa myös näkyä blokkina, etten saa pian mitään ulos.

Se mikä tässä systeemissä eniten harmittaa on se että ehdin todella hitaasti aina kommentoimaan ja vastailemaan teidän kysymyksiin, joihin toki jokainen hyvä bloggaaja vastaisi mielellään mahdollisimman pian! En halua kuitenkaan tässä maalailla mitään supernaisen viittaa, vaan kyllä tämä vaatii myöskin uhrausta omasta ajasta ja tekemisestä. En usein koe kovinkaan hyvää omaatuntoa siitä että joudun olemaan tietokoneen tai puhelimen ääressä..kaikki tämä sitoo minut niihin kuitenkin aika paljon.

Alunperin päätin että kirjoitan vain ja pelkästään ruoasta ja jätän kaiken muun ulkopuolelle. Kuitenkin aloin saada hieman toiveita myös siitä että laittaisin enemmän itseäni likoon ja tää oli aika iso kynnys itselleni joka ei missään nimessä olisi halunnut julkaista ensimmäistäkään kuvaa itsestään ettei vaan kukaan ikinä voi mua tunnistaa. Olen ollut aika ihmeissäni, kun mua on pyydetty mukaan joihinkin lehtijuttuihin ja artikkeileihin koska koen olevani vain tosi tavallinen Tiina, joka täällä höpöttelee aivan omia ja itse koettuja juttuja. En oikeastaan mieti koskaan sitä ketkä kaikki tätäkin kirjoitusta mahtavat lukea. Käyn läpi toki omaa analyytiikkaa josta seuraan kävijämääriä ja siltäkin pohjalta mietin tulevia postauksia minkälaiset jutut ylipäätään kiinnostavat ja keräävät lukukertoja. En voi millään tapaa käsittää, että siellä parhaillaan on kuukaudessa ollut lähes 100 000 kävijää, nämä ovat jotain aivan absurdeja juttuja itselle ja jos liikaa alkaisin näitä miettimään en varmaan kohta uskaltaisi julkaista enää yhtään mitään! Mun periaate kirjoittelussa on, että en hae mitään ”klikki-kirjoituksia” joissa otsikon perässä hakisin paljon lukijoita vaan kirjoitan ihan vaan sitä mitä reseptejä voin suositella muillekin ja siinä ohella mitä mielenkiintoisia aiheita tulee vastaan median tai kirjojen kautta.

Olen monella tapaa erittäin kiitollinen jokaiselle lukijalle ja kommentoijalle siellä ruudun takana, että mut on säästetty pahimmalta ja kommentoijat ovat olleet suht kilttejä, sillä ei minulle kuin varmasti kenellekään ole helppoa ottaa vastaan ilkeää kritiikkiä tuikituntemattomilta ihmisiltä ja ne helposti menevät syvälle ihon alle vaikka kuinka kova kuori olisikin.

Päätin jo alunperin että teen tätä tasan tarkkaan niin kauan kun intohimo pysyy mukana ja että tämä antaa mulle enemmän kuin ottaa. Ja näin on vielä toistaiseksi ollut.

Blogin kautta oon etunenässä saanut paljon tietoa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja tuotteista. Olisi kiva olla olla enemmänkin tekemisissä muiden bloggaajien tai alan tapahtumien parissa. Saan kutsuja eri tilaisuuksiin todella paljon ja on harmi, että todella moni näistä on keskittynyt kuitenkin pääkaupunkiseudulle, itselläni on siis lähes mahdotonta päästä mukaan uusien tuotteiden ja palveluiden lanseerauksiin, pressipäiviin tai seminaareihin kun asun täällä Jyväskylässä ja arkipäivät sitoo oikea työ.

Terkkuja loppuun täältä hiihtolomalta! Loma on tullut monella tapaa hyvin tarpeeseen ja on ollut hyvä juttu että on saanut unohtaa arjen ja monet mielessä pyörivät asiat ja keskittyä oikeasti hiihtämiseen, pulkkamäkeen ja ulkoiluun ihan mielettömissä Pallaksen, Ylläksen ja Oloksen maisemissa! Täällä on niin mielettömästi lunta! Toivottavasti me päästään tänään kuitenkin kotiin eikä lentolakko toteudu! Toisaalta toinen viikko lomaa täällä voisi tehdä erittäin hyvää!

Terveelliset Herkut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta