Mitä teet kun ottaa päähän?!!

Niin välillä se kamelin selkäkin katkeaa ja kerta kaikkiaan pinna palaa? Mitä teet siinä tilanteessa? Aloin tässä miettimään itseäni ja ajatus kääntyi siihen kuinka sitä onkaan tullut muututtua tässä vuosien varrella. Vai onko sittenkään? Ehkä elämässä ja omassa käytöksessä tietyt asiat muuttuvat ja elämä niin sanotusti opettaa ja tekee nöyremmäksi, mutta voiko sitten kuitenkaan sille omalle perusluonteelleen, tai temperamentilleen sitten yhtään mitään??

Oon huhtikuun lapsia ja sellainen tempperamenttinen härkäpää (jos joku lukee horoskooppeja). Oon toisissa asioissa hyvin lunkisti ottava ja pitkä pinnainen ja toisinaan se pinna voi taas palaa hyvinkin nopeasti. Mutta päästään vihdoin ja viimein alkujorinoiden jälkeen itse asiaan. Miten minä tai sinä sitten käsittelet sitä tunnetta jota jopa vitutukseksi voidaan rumasti sanottuna kutsua?

 

Ootko sellainen että patoat sisällesi paljon kiukkua tai muita tunteita mitä et vain päästä ulos?
Vai räjähdätkö sillä hetkellä ja annat tulla kaiken kaunistelematta kerralla?

Meetkö lenkille tai urheilemaan ja piiskaat itseäsi niin että paha olo laantuu?

Käveletkö kauppaan tai jää-/ruokakaapille ja syöt mitä kaapista sattuu löytymään? Mielellään toki jotain herkkuja?

Vedätkö pään täyteen ja yrität unohtaa kaiken?

Jotain muuta?

Nää kaikki edellä mainitut on meidän tapoja käsitellä tunteita. Tää on useimmiten se tempperamenttiin liittyvä tapa sekä sen ohella toki myös paljon lapsena opittuja tapoja. Miten muut ihmiset sun ympärillä on tottuneet käyttäymään suuttumuksen tai muiden ikävien asioiden äärellä. Tai miten sinua on kohdeltu silloin kun olet ollut kiukkuinen tai ahdistunut.

Ylipainoon liittyy hyvin paljon tunnesyömistä ja tunteiden tukahduttamista ruoalla. Pientä lastakin on helppo rauhoittaa ja palkita herkuilla ja ruoalla. Tähän on helppo mennä ja tulee tehtyä näin kyllä myös itsekin toisinaan, mutta en missään nimessä halua tehdä siitä opittua tapaa.

Myös omalla kohdalla oon yrittänyt enemmän ja enemmän käsitellä oikeasti aina sitä tunnetta joka kiukkua aiheuttaa, toinen erittäin hyväksi koettu tapa omalla kohdalla on lähteä liikkumaan, siellä se kiukku laantuu ja usein sitä  saa jo perspektiiviä asiaan kun antaa asian niin sanotusti hetken aikaa olla. Katselin vastikään jotain laihdutusohjelmaa ja siinä pääosassa oleva erittäin ylipainoinen henkilö kertoi ruoan olevan ensisijaisesti keino tukahduttaa tunteita joita on vaikea käsitellä. Ja tämä sama piirre lienee erittäin tuttu monelle meistä. Tiedetään minkälainen ruoka on terveellistä, miten pitäisi syödä, mutta selkäranka on heikko ja mielihaluille on helppo antaa periksi. Ehkä juurikin monen kohdalla tästä syystä, ruoka ei ole polttoainetta vaan tapa palkita, lohduttaa, tukahduttaa.

Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten han uhraa rahaa, jota saisi terveytensä takaisin. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, ettei nauti tästä hetkestä. Minkä seurauksena hän ei elä tässä hetkessä, eikä tulevaisuudessa: Hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi. Sitten kun hän kuolee, eikä oikeastaan koskaan edes elänyt. -Dalai Lama-

Olen kirjoitellut täällä aiemminkin tunnesyömisestä ja jos tunnistat itse samoja piirteitä ja haluat niistä eroon niin ihan esimmäinen mitä asian eteen voi tehdä on tunnistaa ne hetket milloin oikeasti syöminen on tunnesyömistä. Okei tää voi olla vaikeaa sillä kyllähän tavallaan moneen ruokahetkeen liittyy jollai tapaa tunteet kuten juhlat jne. mutta tällöin niihin liittyvät tunteet vai kohdataan eletään ja jatketaan eteenpäin. Tiedät kyllä varmasti sisimmässäsi jos  ymmärrät että syömisen sijaan tunnet jotain tunnetta jota yrität tukahduttaa tai jota kaipaat. Liittyykö tunnesyöminen tyypillisesti aina johonkin tilanteeseen, paikkaan, ihmiseen tai tapahtumaan? Onko tää tunnesyöminen jollain tapaa tunteiden tukahduttamista ja puuduttamista tai jopa lohduttamista. Sen jälkeen voi alkaa perehtymään niihin fiiliksiin ja tunteisiin että mikä juttu laukaisi sen, miksi? Tunteen tunnistaminen ja sen hyväksyminen ja ennen kaikkea irtipäästäminen liiallisen vellomisen ja märehtimisen sijaan tuntuu auttavan ainakin omalla kohdallani.

Rohkeutta tunteiden läpi käyntiin ja armollisuutta itselle.

Syö hyvin, panosta ruokaan ja syö ajatuksella ja rauhassa. Valmista ruokasi niin että se täyttää myös muut aistit kuin pelkän polttoaineena olemisen. Kun ruoka on kaunista, herkullista, terveellistä ja hyvää siitä tulee hyvä mieli.

 

Tallenna

Tallenna

Terveelliset Herkut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta