Terveelliset ruokatottumukset lapselle turhia hösäämättä?

Tää on varmasti aihealue jolla ammun itseäni jalkaan, sillä mikäs sen pahempi peikko, kun alkaa arvostelemaan toisia äitiä tai lapsia. Yritän siis pitää kielen keskellä suuta, koska tämä on monella tapaa vaikea aihealue. Niin itselle kuin monelle siellä ruudun toisella puolella jolla on ikinä ollut ongelmia syömisen kanssa on varmaan pakko myöntää, että  on ne opit tulleet jo varhaisessa nuoruudessa.

Tää postaus sai kimmokkeensa Hesarin julkaisusta Vääränlainen kasvatus voi vinouttaa lapsen suhteen syömiseen. Artikkelissa ravitsemusasiantuntija Patrik Borg kertoo, että kun lapsi pakotetaan syömään, syöminen voi häiriintyä ja lihomisen riski kasvaa. Tavallaan hän on oikeassa, mutta tämä herättää myös tässä leijonaemossa hieman ristiriitaisia tunteita.

Oma kohta 5-vuotias poika on ollut aina todella pieni ruokainen, monella mittarilla jopa nirso. Pienikokoista lasta on syntymästä asti neuvolassa punnittu useita ylimääräisiä kertoja (kun ne kasvukäyrät eivät mene juuri siellä keskiarvolla) ja samalla puoleksi jopa syyttäen kyseenalaistettu sitä saako lapsi varmasti tarpeeksi ruokaa vai ei. Ohjeistus on epäsuorasti ollut neuvolankin toimesta, että yritä nyt saada lapsi syömään niin paljon kuin mahdollista, keinolla millä hyvänsä. Voin kertoa, että asian ympärillä on ollut melkoista tasapainoilua ja siksi olen usein pelännyt, että aiheutan tällä ruoalla hösäämisellä vielä jotain traumoja lapselle.

Pakottamaan minusta ei koskaan ole ollut, mutta sen sijaan tiedän olevani tuputtaja. Neuvolan painostuksesta johtuen oma ruoalla tuputtamiseni johti meillä pian siihen, että lapsi aisti tämän todella helposti ja alkoi jopa pelaamaan pelejä syömisellä, ei syönyt sitten mitään, ei maanittelulla, palkitsemisella saati tuputtamisella. Eikä tämä tietenkään lapsen vika ollut, vaan  hän näki, että tämä on ainoa tapa jolla hän voi periaatteessa kontroilloida vanhempaa.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla pakotettiinko sun lapsuudessa koulussa tai päiväkodissa aina syömään lautanen tyhjäksi? Onko tää vaikuttanut jotenkin sun suhtautumiseen ruokaan tai ruokailuun myöhemmin? Muistan omasta nuoruudestani, että kouluaikoina meillä oli jopa niin, että opettaja kontrolloi hyvin vahvasti sitä miten paljon ruokaa oli ”pakko” ottaa lautaselle. Ruokaa oli myös otettava joka päivä saman verran huolimatta siitä oliko kyseessä lempiruoka vai ei.

Tämä oli silloin lapsena kovin ahdistavaa ja muistan kuinka osa luokkakavereista itki ja söi tai kakistellen koko lautasen tyhjäksi, väkisellä! Järkyttävää näin jälkikäteen ajatellen. Mitähän traumoja koulukavereille mahtoi niistä kokemuksista jäädä?

Oon kuitenkin kohta tässä viiden vuoden aikana oppinut hölläämään tuputtamisen kanssa. Lapsi ilmoittaa helposti ruokapöydässä olevansa täynnä ja sitten samaan hengen vetoon on kyselemässä mitä on jälkiruoaksi. Usein olen yrittänyt ohittaa nämä tilanteet ja saanut lapsen syömään jollain muilla vippaskonsteilla ainakin osan annoksesta.

Olen myös iloinen siitä, että lapsi syö mielestäni todella monipuolisesti kasviksia. Tykkää parsa- ja kukkakaalista, porkkanasta, sipulista (myös raakana), oliiveista, rakastaa muun muassa lehtikaalisipsejä. Lapsi tykkää kokeilla ja maistaa erikoisempiakin juttuja ja ilokseni tykkää kovasti myös raakakakuista ja smoothiesta. Pyrin aina ottamaan lapsen mahdollisuuksien mukaan keittiöön mukaan ruoanlaittoon. Vaikka salaatin tekoon, hämmentämään tai asettelemaan jotain. Leivottaessa lapsi tykkää mittailla aineksia ja sekoitella niitä kulhossa ja syödä jauhoja suoraan pussista ja maistella kaikkea mahdollista!

Kasviksia oon koittanut tarjota monella tapaa ja se, että lapsi näkee myös minun syövän niitä aina varmasti auttaa suhtautumisessa ruokaan. Itselläni oli esimerkiksi pitkälle teinivuosiin asti tiettyjä ruokainhokkeja kuten sienet, valkosipuli ja chili ja nämä kaikki oli suoraan isältä perittyjä! Eli koska hän inhosi kyseisiä ruoka-aineita en tietenkään minäkään niitä voinut maistaa ja muistan vastaavia tapauksia ystäväpiiristä muiltakin. Eli lapset ovat todella herkkiä myös sen suhteen miten itse suhtaudut ruokaan!

Olen yrittänyt myös opettaa että ruualla ei koskaan leikitä ja sitä pitäisi arvostaa. Kaikenlainen osallistaminen, keväällä yrittien istuttaminen tai kasvisten kastelu myös auttavat lasta näkemään miten ruoka kasvaa ja miten kasviksia kasvatetaan ja hoidetaan ennen kuin ne päätyvät maasta lautaselle.

Miten teillä lapset syövät? Tai näkyykö lapsuudesta perityt mallit sun syömisessä tänä päivänä jotenkin hyvässä tai pahassa?

 

 

Rapea pinta ja mehukas sisältä? Testissä Philips Airfryer

*Sisältää mainoslinkkejä

Terveellisemmän ruoan valmistaminen on tuonut kauppojen hyllyille niin uusia elintarvikkeita kuin tuotteita joilla valmiistaa niitä. Uusi Philips HD9641/90 Airfryer on uusi pienikokoinen kiertoilmauuni jolla voit friteerata ruokaa terveellisesti ilman paistoöljyjä. Sain tuotteen testiin Verkkokaupasta ja mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan miten tää tuote sitten itseasiassa toimii? Kyseessä on kiertoilmauuni pienoiskoossa!

Pienikokoinen Philips HD9641/90 Airfryer mahtuu hyvin pöytätasolle ja tarvittaessa kaappiin piiloon. Tuote saatu blogin kautta

Philips HD9641/90 Airfryer uunissa on pieni esiin vedettävä paistokori, jonka osat voi helposti pestä astianpesukoneessa, osat on myös pinnoitettu tarttumattomaksi. Uunin sisällä paistotilanteessa kuumaa paistoilmaa kierrättää tasaisesti TurboStart-tekniikka, jonka ansiosta paistotulos on tasainen joka puolelta. Korissa olevia paistettavia ruokia ei tarvitse myöskään erikseen käännellä vaan ne friteerautuvat tasaisesti joka puolelta.

Philips HD9641/90 Airfryerin paistokori avautuu kätevästi kannesta vetämällä.
Paistokori paistaa ruoka-aineet tasaisesti joka puolelta, ilman että niitä tarvitsee käännellä välillä.

Laitteen käyttöääni on hiljainen ja laitteen mukana tuli käytännöllinen paisto-opas erilaisille ruoka-aineille. Korissahan paistuvat helposti esimerkiksi itsetehdyt peruna- tai bataattiranskalaiset, kala, kana ja lihat. Jos kaipaat erityisesti reseptivinkkejä niin siihen on sovelluskaupasta ladattavissa oma ilmainen appi, josta löytyy laitteelle omat reseptivinkit. Uunissahan voi paistaa esimerkiksi bagelit, muffinsit kuin browniet. Pienestä koosta huolimatta koriin mahtuu esimerkiksi 800 grammaa bataatiranskalaisia.

Philips HD9641/90 Airfryer on kokonsa puolesta näppärin pieni ja se sujahtaa tarvittaessa pöytätasoilta kaappiin piiloon. Plussaa helppokäyttöisyydestä sekä valmiista paisto-ohjelmista sekä oppaasta josta on nopea tarkastaa suositellut paistoajat. Airfryeriin on saatavilla lisävarusteena myös erillinen grillipannu.

Paistoajat myös tällaisille pienemmille määrille ovat todella nopeat, Philips HD9641/90 Airfryer uuni on heti valmis joten siihen on helppo ohjelmoida haluttu paistolämpötila, sekä paistoaika. Halusin testata miten lohimedaljonki onnistuu Airfryerissä ja onnistui todella hyvin! Mä tykkään että kala jää hieman rapsakaksi pinnalta ja on kuitenkin mehukasta sisältä. Mikäänhän ei estä laittamasta koriin eri ruoka-aineita jos paistolämpötila (ja ajat ovat kutakuinkin samat) kylkeen pilkoin vielä bataattia. Bataattiranut ja lohimedaljonki valmistuivat kerralla 200 asteessa noin 15 minuutissa. NAM

Philips HD9641/90 Airfryer Verkkokaupasta

Salaatissa baby-pinaattia, kurkkua, avokadoa sekä violettia porkkanaa ja kurpitsansiemeniä